Taidetta livenä ja teoriassa

Kesä on alkanut hauskasti. Älkääkä väittäkö, että se on jo lopussa, koska juhannus meni.
Pidin kuudelle n. kymmenvuotiaalle tytölle viikon maalauskurssin, ja se oli rohkaiseva kokemus. Tytöt ymmärsivät hyvin, ettei maalaaminen ole samaa kuin piirtäminen, vaikka siveltimellä voi piirtääkin. Kun maalataan, roiskuu vähän. Värit sekoittuvat toisiinsa aina jonkin verran, ja juuri siitä syntyvät ne uskomattoman ihanat sävyt.
Kyllä tyttöjen ihan vähän piti välillä maalata pikkiriikkisellä pensselillä kuivalle paperille tyttöjen kuvia, ja kyllä niille tietenkin piti maalata myös silmäripset. Se kuuluu kymmenvuotiaiden oikeuksiin, mutta periaatteessa he hyväksyivät sen, ettei maalauksen tarvitse olla valokuva.
Vapauduimme ja iloitsimme ja välillä syötiin sämpylöitä ja juotiin mummonmehua.
Tietenkin meillä oli näyttely, jonne kadun kulkijoita pyydettiin mukaan, ja lisäksi oli paljon mummoja ja vaareja, jotka tekivät innoissaan edullisia taideostoksia.
Tuollaisia kursseja pidän mielelläni jatkossakin, jos sopiva ryhmä ilmoittautuu.

Viime kesänä nykyarvioiden mukaan ehkä arvostetuin taiteilijamme Helene Schjerfbeck täytti 150 vuotta. Pidin hänestä esitelmän Harjavallan akvarellikesässä heinäkuun lopulla, ja vastaanotto oli oikein myönteinen. Siitä innostuneena Harjavallan akvarellikurssien järjestäjät pyysivät minut tänä kesänä pitämään esitelmän Eero Järnefeltistä, joka tänä vuonna täyttää 150 vuotta.
Tehtävä oli aika vaativa, sillä tuo taiteemme kultakauden yksi näkyvimmistä on ollut niin monessa mukana, tuntenut niin monia, ollut niin monien ystävä, tehnyt niin paljon muutakin maalaamisen ohessa, näkynyt ja kuulunut ja ollut taustavaikuttajana suunnilleen Suomen koko silloisessa kulttuurielämässä. Olisi ollut kiintoisaa tehdä esitelmä pelkästään Järnefeltin suvusta kaikkineen. Olisi ollut tärkeää tehdä esitelmä Eero Järnefeltistä taidegrafiikan uranuurtajana Suomessa.
Kyseistä esitelmää (samoin kuin tietenkin Schjerfbeck-esitelmää) voi tilata erilaisiin tilaisuuksiin, jos sellaiselle on tarvetta.
Nyt kesällä en taida jaksaa muuta vakavaa tekemistä, mutta syksyllä voin alkaa taas pitää luentoja muistakin aiheista.
Aion viettää huomista ja ylihuomista hellettä (toivottavasti) pikku Viljon luona Turun lähellä, ja vierailulle saapuu myös pikku Onni ja pikku Emil, joten minun kyllä kelpaa.

Tuula Palmunen-Saari
tpalmunensaari@gmail.com