Sydänkesäkuu ja juhannus tulossa,
juhannuksena Aarno-eno haki metsästä meijut, jotka pystytettiin rappusten molemmin puolin. Salin nurkkiin laitettiin omat meijut ja ikkunoiden päälle ripustettiin koivunoksia. Koko talo puettiin juhlaan. Jos aurinko paistoi, pihalle katettiin pöytä ja syötiin sen ympärillä. Oli munajuustoa ja rosollia, salaattia, laatikoita, uunipaistia, uunijuustoa, kiisseliä ja kermavaahtoa ja kaikkea herkkua.
Kaikki sukulaiset olivat tulleet viettämään juhannusta, naurettiin ja laulettiin.
Sellainen oli juhannus 40-luvulla Nurmijärven Nummenpään Yliviisaalla.
Mahtaako kukaan enää hakea koivumeijuja koristeeksi? Pitäisi ainakin varmaan olla oma metsä. Juhannustaikojakaan en enää tee. Aikoinaan kyllä keräsin seitsemön kukkaa tyynyn alle, mutta nyt on oma kulta jo saatu, joten sitäkään en taida tehdä.
Kosteassa ruispellossa saattaisin vielä piehtavoida nakuna juhannusyönä, mutta voi olla, ettei sellaista peltoa ole lähimailla tai en tunnista sitä.
Vanhoissa elokuvissa juhannuksena mentiin keinulle tai kokolle. Milloinkahan olen viimeksi ollut juhannuskokolla? Varmaan joskus 80-luvulla Seurasaaressa eikä se oikeastaan tuntunut miltään.
Voi olla, että vanhat tavat tuntuvat hauskoilta vasta sitten, kun niistä saa kertoa lastenlapsille ja tehdä taikoja heidän kanssaan. Lapsen innostus tarttuu niin helposti aikuiseenkin.
Pidin viime viikolla maalauskurssin kuudelle 10-11-vuotiaalle tytölle, ja se oli hauskaa. Lasten heittäytyminen tehtäviin, innostus, hämmästys ja ilo. Sitten ripustettiin yhteinen näyttely Ars sanan seinille ja ikkunaan. Tytöt hyppivät ulkona houkuttelemassa ohikulkijoita näyttelyyn. Kyllä heitä tulikin, ja kaikki kehuivat näyttelyä ja nauttivat pullaa ja mehua.
Sellaisia kursseja pidän mielelläni jatkossakin, isommillekin, pienemmillekin ja pojillekin. Maalaaminen on tosi makeaa.
Meillä on Ars sanassa myös käsin tehtyä kesätavaraa, jota mielellämme esittelemme kaikille ohikulkijoille ja muille halukkaille.
Voikaa makeasti!
Tuula Palmunen-Saari