Taidetta livenä ja teoriassa

Kesä on alkanut hauskasti. Älkääkä väittäkö, että se on jo lopussa, koska juhannus meni.
Pidin kuudelle n. kymmenvuotiaalle tytölle viikon maalauskurssin, ja se oli rohkaiseva kokemus. Tytöt ymmärsivät hyvin, ettei maalaaminen ole samaa kuin piirtäminen, vaikka siveltimellä voi piirtääkin. Kun maalataan, roiskuu vähän. Värit sekoittuvat toisiinsa aina jonkin verran, ja juuri siitä syntyvät ne uskomattoman ihanat sävyt.
Kyllä tyttöjen ihan vähän piti välillä maalata pikkiriikkisellä pensselillä kuivalle paperille tyttöjen kuvia, ja kyllä niille tietenkin piti maalata myös silmäripset. Se kuuluu kymmenvuotiaiden oikeuksiin, mutta periaatteessa he hyväksyivät sen, ettei maalauksen tarvitse olla valokuva.
Vapauduimme ja iloitsimme ja välillä syötiin sämpylöitä ja juotiin mummonmehua.
Tietenkin meillä oli näyttely, jonne kadun kulkijoita pyydettiin mukaan, ja lisäksi oli paljon mummoja ja vaareja, jotka tekivät innoissaan edullisia taideostoksia.
Tuollaisia kursseja pidän mielelläni jatkossakin, jos sopiva ryhmä ilmoittautuu.

Viime kesänä nykyarvioiden mukaan ehkä arvostetuin taiteilijamme Helene Schjerfbeck täytti 150 vuotta. Pidin hänestä esitelmän Harjavallan akvarellikesässä heinäkuun lopulla, ja vastaanotto oli oikein myönteinen. Siitä innostuneena Harjavallan akvarellikurssien järjestäjät pyysivät minut tänä kesänä pitämään esitelmän Eero Järnefeltistä, joka tänä vuonna täyttää 150 vuotta.
Tehtävä oli aika vaativa, sillä tuo taiteemme kultakauden yksi näkyvimmistä on ollut niin monessa mukana, tuntenut niin monia, ollut niin monien ystävä, tehnyt niin paljon muutakin maalaamisen ohessa, näkynyt ja kuulunut ja ollut taustavaikuttajana suunnilleen Suomen koko silloisessa kulttuurielämässä. Olisi ollut kiintoisaa tehdä esitelmä pelkästään Järnefeltin suvusta kaikkineen. Olisi ollut tärkeää tehdä esitelmä Eero Järnefeltistä taidegrafiikan uranuurtajana Suomessa.
Kyseistä esitelmää (samoin kuin tietenkin Schjerfbeck-esitelmää) voi tilata erilaisiin tilaisuuksiin, jos sellaiselle on tarvetta.
Nyt kesällä en taida jaksaa muuta vakavaa tekemistä, mutta syksyllä voin alkaa taas pitää luentoja muistakin aiheista.
Aion viettää huomista ja ylihuomista hellettä (toivottavasti) pikku Viljon luona Turun lähellä, ja vierailulle saapuu myös pikku Onni ja pikku Emil, joten minun kyllä kelpaa.

Tuula Palmunen-Saari
tpalmunensaari@gmail.com   

Sydänkesäkuu ja juhannus tulossa,
juhannuksena Aarno-eno haki metsästä meijut, jotka pystytettiin rappusten molemmin puolin. Salin nurkkiin laitettiin omat meijut ja ikkunoiden päälle ripustettiin koivunoksia. Koko talo puettiin juhlaan. Jos aurinko paistoi, pihalle katettiin pöytä ja syötiin sen ympärillä. Oli munajuustoa ja rosollia, salaattia, laatikoita, uunipaistia, uunijuustoa, kiisseliä ja kermavaahtoa ja kaikkea herkkua.
Kaikki sukulaiset olivat tulleet viettämään juhannusta, naurettiin ja laulettiin.
Sellainen oli juhannus 40-luvulla Nurmijärven Nummenpään Yliviisaalla.
Mahtaako kukaan enää hakea koivumeijuja koristeeksi? Pitäisi ainakin varmaan olla oma metsä. Juhannustaikojakaan en enää tee. Aikoinaan kyllä keräsin seitsemön kukkaa tyynyn alle, mutta nyt on oma kulta jo saatu, joten sitäkään en taida tehdä.
Kosteassa ruispellossa saattaisin vielä piehtavoida nakuna juhannusyönä, mutta voi olla, ettei sellaista peltoa ole lähimailla tai en tunnista sitä.
Vanhoissa elokuvissa juhannuksena mentiin keinulle tai kokolle. Milloinkahan olen viimeksi ollut juhannuskokolla? Varmaan joskus 80-luvulla Seurasaaressa eikä se oikeastaan tuntunut miltään.
Voi olla, että vanhat tavat tuntuvat hauskoilta vasta sitten, kun niistä saa kertoa lastenlapsille ja tehdä taikoja heidän kanssaan. Lapsen innostus tarttuu niin helposti aikuiseenkin.
Pidin viime viikolla maalauskurssin kuudelle 10-11-vuotiaalle tytölle, ja se oli hauskaa. Lasten heittäytyminen tehtäviin, innostus, hämmästys ja ilo. Sitten ripustettiin yhteinen näyttely Ars sanan seinille ja ikkunaan. Tytöt hyppivät ulkona houkuttelemassa ohikulkijoita näyttelyyn. Kyllä heitä tulikin, ja kaikki kehuivat näyttelyä ja nauttivat pullaa ja mehua.
Sellaisia kursseja pidän mielelläni jatkossakin, isommillekin, pienemmillekin ja pojillekin. Maalaaminen on tosi makeaa.
Meillä on Ars sanassa myös käsin tehtyä kesätavaraa, jota mielellämme esittelemme kaikille ohikulkijoille ja muille halukkaille.
Voikaa makeasti!
Tuula Palmunen-Saari